Observatorion museo sijaitsi Tähtitorninmäellä Helsingin yliopiston tähtitieteen laitoksen tiloissa, ollen yksi Helsingin yliopiston museoista. Näillä sivuilla esitellään museo sellaisena kuin se toimi 1984-2009. Sivujen aineisto on tehty 2008.

Observatorio on suljettu remontin takia. Lokakuussa 2012 tiloissa avautuu uusi Helsingin observatorio -niminen yleisökeskus, jossa esitellään tähtitieteen historiaa ja nykypäivää.

Rakennukset

Helsingin tähtitornin suunnittelivat yhteistyössä professori F.W.A. Argelander ja arkkitehti C.L. Engel. Rakennus valmistui vuonna 1834. Turun palossa säilyneet havaintolaitteet ja alan kirjasto siirrettiin Helsinkiin. Observatorio oli aikansa moderneimpia maailmassa ja se toimi sittemmin useiden muiden Euroopan tähtitornien esikuvana.

Observatorion puutarhaan rakennettiin valokuvaukseen suunniteltua kaukoputkea varten erillinen tähtitorni, joka valmistui vuonna 1890.

Työskentelyä ennen ja nyt

Observatorion tiloista osa oli aina vuoteen 1969 asti tähtitieteen professorin virka-asuntona. Professori perheineen asui pohjoisen puoleisissa huoneissa. Tutkimukselle ja opetukselle oli pyhitetty etelänpuoleiset tilat, tornit sekä meridiaani- ja luentosalit.

Kun professorin virkaan nimitetty Paul Kustaanheimo oli muuttamassa edeltäjältään tyhjiksi jääneisiin huoneisiin, joukko nuoria tutkijoita ja opiskelijoita esti tämän asettumalla observatoriolle. Valtaajat vaativat yliopiston konsistoria muuttamaan tilat opetus- ja tutkimuskäyttöön, mikä toteutuikin.

Meridiaanisali 1980-luvulla (kuva: Rakennustaiteen museo)

Vuonna 1984 meridiaanisali laitteineen kunnostettiin Observatorion 150-vuotisjuhlia varten museoksi. Nuoren tähtitieteilijäpolven esiinmarssi on näkynyt yhä uusien työpisteiden ilmaantumisena museon tiloihin. Nykyajan tähtitiedettä tehdäänkin virtuaaliobservatoriossa, tietokoneiden ääressä istuen, ja salin vanhojen havaintolaitteiden lomassa välkkyvät monitorit.

Näyttely

Observatorion meridiaanisalissa on näytteillä kaukoputkia, heliometrejä, komeetanetsimiä, kronometrejä, kvadrantteja, ohikulkukone, sekstantteja, teodoliitteja sekä meridiaanikone. Viimeksi mainitun avulla määrättiin aurinkokunnan liikesuunta avaruudessa ja pidettiin kellotkin oikeassa ajassa. Yleisö voi tutustua myös havaintopäiväkirjoihin, eri horisonttien mukaan tehtyihin almanakkoihin sekä keskeisiin ulkomaisiin ja suomalaisiin julkaisuihin taivaanmekaniikan alalta.

Näyttely antaa läpileikkauksen niistä välineistä ja menetelmistä, joilla suomalainen tähtitiede osallistui kansainvälisiin tutkimushankkeisiin yli sadan vuoden ajan. Vasta 1900-luvulle tultaessa astrofysiikka alkoi muuttua spektraalianalyysin, ydinfysiikan ja radiotekniikan myötä. Silti eräitä observatorion vanhoista tutkimuskoneista voidaan edelleen käyttää. Nykyään havainnot tehdään kuitenkin muualla, hyvissä olosuhteissa sijaitsevilla tehokkailla laitteilla.

Linkit

Historiakierros Helsingin keskustassa
Observatorion valtaus

Museosivusto

Sivujen tekijät: Tapio Markkanen (teksti), Eva Isaksson (teksti, valokuvat, englanninnos, sivut), Sami Maisala (valokuvaus), Ilana Hiilesmaa (sivut), Max Woldhek (ruotsinnos).