ETUSIVU
SISÄLLYS
VIITTEET
LÄHTEET
SANASTO

Suomen tähtitieteen myöhempiä vaiheita

Vuonna 1945 Helsingin yliopiston tähtitieteen professoriksi nimitettiin Gustaf Juhana Järnefelt (s. 1901). Hän osallistui Donnerin johtamiin tähtivalokuvaus- ja luettelotöihin vuodesta 1919 lähtien ja myös alettuaan hoitaa Observatorion assistentin ja observaattorin toimia vuodesta 1923. Hän väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1929 matematiikan alalta [1] ja nimitettiin tähtitieteen dosentiksi 1937. Järnefeltin tutkimustyön suuntautunut pääasiassa suhteellisuusteoriaan ja erityisesti sen taivaanmekaanisiin sovellutuksiin sekä teoreettiseen kosmologiaan. Hänen johdollaan Observatoriossa jatkettiin myös joitakin taivaanvalokuvaus- ja ominaisliiketöitä.

Talvi- ja jatkosodan (1939-1944) aikana Observatoriolle oli sijoitettu ilmatorjuntapatteri. Varsinkin vuoden 1944 helmi- ja kesäkuun ilmahyökkäyksissä Tähtitorninmäelle putosi useita pommeja, jotka tärisyttivät kaksoisrefraktorin rakennusta niin, että kupolin luukut eivät enää kunnolla sulkeutuneet. Pahemmilta vaurioilta Observatorio säästyi. Kaksoisrefraktori evakuoitiin vuonna 1944, mutta kun se oli Helsingin rautatieasemalla lähdössä, alkoi ankara pommitus. Teleskooppi säilyi vahingoittumatta, eikä sitä lähdetty viemään maaseudulle, vaan palautettiin Tähtitorninmäelle [2].

Sodan jälkeen Observatoriolle hankittiin vuonna 1948 Turussa valmistunut valovoimainen Schmidt-teleskooppi, jolla tehtiin myös spektroskooppisia tutkimuksia.

Suomalaiseen tähtitieteeseen tuli uusi haara, kun vuoden 1952 alusta Helsingin yliopistoon perustettiin Radioastronominen asema henkilökohtaiseksi ylimääräiseksi professoriksi edellisenä vuonna nimitetyn Jaakko Vilhelmi Tuomisen (s. 1909) aloitteesta. Tällöin radioastronominen tutkimus oli vielä alkuvaiheissaan, ja siinä pystyi olemaan mukana pienilläkin resursseilla. Silloinen tekniikan ylioppilas Jorma Riihimaa ehdotti Tuomiselle radioastronomiseen havaintotoimintaan ryhtymistä. Riihimaa toimi uuden laitoksen palveluksessa vuoteen 1966 saakka. Jaakko Tuominen aloitti opintonsa uudessa Turun yliopistossa, jossa toimi jonkin aikaa tähtitieteen assistenttinakin. Hän kiinnostui jo opiskeluaikanaan ennen kaikkea astrofysiikasta. Tämän tähtitieteessä keskeiseksi [3] muodostuneen alan opiskeluun ei kuitenkaan ollut mahdollisuuksia Suomessa. Tuominen opiskeli astrofysiikka teki siihen liittyvää tutkimustyötä Euroopassa ja Amerikassa 1933-1937, 1938-1940 ja 1946-1950. Vuonna 1938 hän suoritti Helsingin yliopistossa lisensiaatin tutkinnon ja väitteli tohtoriksi [4].

Observatorion itätorni pystytettiin 1948 Turussa Y. Väisälän johdolla kannettu Schmidt-teleskooppi. Professori Gustaf Järnefelt kaukoputken äärellä. (Observatorio)

Radioastronominen asema sai työhuoneen Fysiikan laitokselta ja havaintoasema, joka käsitti pienen parakin ja radioantennin rakennettiin Yliopiston maalle Helsingin Viikkiin. Ensimmäiset radioastronomiset havainnot tehtiin elokuussa 1953 radiolähteistä Cassiopeia A ja Cygnus A [6]. Tarkoituksena oli radiolähteiden vilkkumisilmiön selvittäminen. Myöhemmin radioastronomisia havaintoja tehtiin myös muun muassa vuoden 1954 auringonpimennyksestä ja radiolähteiden peittymisistä Kuun taakse. Radioastronominen asema otti osaa kansainvälisen geofysikaalisen vuoden 1957 ohjelmiin Viikissä, Keimolassa ja Sodankylässä. Lokakuun 4. päivänä 1957 Neuvostoliitto lähetti ensimmäisen tekokuun, ja silloin käynnistettiin myös satelliittihavaintotoiminta Järnefeltin johdolla. Havainnot tehtiin Ilmatieteen laitoksen Jokioisten observatoriossa.

Professori Jaakko Tuominen Radioastronomisen aseman havaintoparakin ovella Viikissä 1950-luvulla. Parakissa ovat vastaanotin-, vahvistin- ja rekisteröintilaitteet. (Observatorio)

Kallistettava 80,5 MHz:in (vastaa 3,7 metrin aallonpituutta) antenni Viikissä vuonna 1955. Taustalla laiteparakki. Antenni rakennettiin varsinaisesti Auringon koronan tutkimista varten vuoden 1954 kesäkuun osittaisen auringonpimennyksen aikana. Sillä havaittiin myös Taurus A- ja Gemini A-radiokohteita niiden peittyessä Kuun taakse. (Observatorio)

Radioastronominen havaintoasema siirrettiin 1959 radiohäiriöiden vuoksi Viikistä Helsingin maalaiskunnan (nykyisin Vantaa) Keimolaan. Itse laitos taas sai paremmat toimitilat Etelä-Hesperiankadulta.

Myöhemmin 1960-luvulla radioastronominen havaintoasema siirrettiin Yliopiston omistamalle Metsähovin tilalle Kirkkonummelle. Keimolassa ja Metsähovissa havaittiin mm. Jupiterin radiosäteilyä.

Vuonna 1963 Radioastronominen asema sai amanuenssin ja myöhemmin myös assistentin toimet. Aikaisemmin asemalla oli jouduttu työskentelemään pelkästään Valtion luonnontieteellisen toimikunnan ja muiden myöntämien apurahojen turvin.

Radioastronomisen havaintotoiminnan laannuttua 1960-luvun loppupuolella ja tutkimustoiminnan painopisteen siirryttyä Auringon ja tähtien astrofysiikkaan, laitoksen nimi muutettiin Astrofysiikan laboratorioksi. 1967 tehtiin aloite uuden optisen kaukoputken hankkimiseksi Metsähoviin astrofysikaalisia havaintoja varten. Hanke eteni nopeasti, ja jo 1971 kaukoputki asennettiin uuteen tähtitorniin Metsähovissa.

Geodeettinen laitos aloitti Suomen yli ulottuvat tähtikolmiomittaukset 1960-luvulla. Alkuvaiheessa yksi työssä käytettävistä Schmidt-teleskoopeista oli pystytettynä Observatorion itätorniin. Yliopiston oma Schmidt-kaukoputki oli lainassa Oulun yliopistossa. (Helsingin yliopisto)

1970-luvun alussa Astrofysiikan laboratorio ja Observatorio käytännössä yhdistyivät yhdeksi laitoskokonaisuudeksi.

Gustaf Järnefelt siirtyi eläkkeelle professorin virasta 1969. Häntä seurasi taivaanmekaniikan ja suhteellisuusteorian tutkija Paul Kustaanheimo (s. 1924). Kustaanheimo oli virkavapaana vuosina 1970-1977, siirtyi Tanskaan ja erosi virasta 1977. Tähtitieteen professorin virkaan nimitettiin vuonna 1980 Kalevi Mattila (s. 1944).

Tähtitieteen tutkimus ja opetus käynnistyi myös Turun ja Oulun yliopistoissa. Donnerin oppilaana Helsingissä opiskellut Yrjö Väisälä (1891-1971) nimitettiin Turun yliopiston fysiikan professoriksi 1924. Hän opetti siellä myös tähtitiedettä ja perusti Turun yliopiston observatorion ja Tuorlan tähtitieteellis-optillisen tutkimuslaitoksen. Tähtitieteen professorin virka perustettiin vuonna 1928, ja Väisälä hoiti sitä oman toimensa ohella. Hänet nimitettiin 1951 Suomen Akatemian jäseneksi. Vuonna 1965 tähtitieteen professorin virkaan nimitettiin Liisi Oterma (s. 1915). Hän siirtyi eläkkeelle 1978 ja hänen seuraajakseen nimitettiin vuonna 1980 Mauri Valtonen (s. 1945).

Oulun yliopistossa tähtitieteen opetus aloitettiin 1961. Tähtitieteen apulaisprofessuuri perustettiin 1964 ja muutettiin varsinaisen professorin viraksi vuonna 1970. K. A. Hämeen-Anttila (s. 1931) on alusta lähtien ollut viran haltija.

Suomen tähtitieteelle on avautumassa uusia mahdollisuuksia, kun Suomi on 1984 päättänyt yhtenä perustajana liittyä yhteispohjoismaiseen observatorioon. Sitä varten rakennetaan vuosina 1984-1988 2,5 metrin peiliteleskooppi erinomaisiin havainto-olosuhteisiin Kanarian saarten La Palmalle, 2,4 km korkeuteen Roque de Los Muchachosin huipulle. Kaukoputken pääpeili valmistetaan Turun yliopiston Tuorlan tutkimuslaitoksessa.