|
ETUSIVU
SISÄLLYS
VIITTEET
LÄHTEET
SANASTO
|
Viittauksia ja huomautuksia
Suomen tähtitieteen historian esitykset ja tutkimukset ovat pääasiassa kohdistuneet sen varhaisiin vaiheisiin.
K.F. Slotten Turun akatemian matematiikan ja fysiikan oppihistoriaan (Slotte 1898) sisältyy myös tähtitieteen kehityksen tarkastelu.
Tärkein ja perusteellisin maamme tähtitieteen historian tutkimus on Anders Donnerin kahtena yliopistollisena kutsukirjoituksena julkaisema "Den astronomiska forskningen och den astronomiska institutionen vid det Finska Universitetet" (Donner 1907 ja 1909a) Siihen on paljon tässäkin esityksessä nojauduttu aina erikseen viittaamatta. Donnerin teos päättyy kuitenkin jo Adalbert Kruegerin nimitykseen tähtitieteen professoriksi vuonna 1862.
Tähtitieteen harjoitusta Ruotsissa ja Suomessa 1600-luvulla on tarkastellut Raimo Lehti (Lehti 1979).
Ruotsin ja siten Suomenkin tähtitieteen historiaa on käsitelty myös Henrik Sandbladin aurinkokeskisyyden ja Galilein oppien Ruotsiin tuloa käsittelevissä tutkimuksissa (Sandblad 1943, 1944-1945 ja 1942) sekä N. V. E. Nordenmarkin Ruotsin tähtitieteen vuoteen 1800 ulottuvassa historiassa (Nordenmark 1959).
Turun akatemian perustamisesta suureen Pohjan sotaan (s. 9-16)
[1] Tieto mullistavista uusista löydöistä saattoi ehtiä piankin Ruotsiin. Galileo Galilei julkaisi kaukoputkihavaintojaan selostavan kirjansa Sidereus Nuncius Venetsiassa maaliskuussa 1610. Siinä hän kertoo löytäneensä Jupiter-planeetan neljä kuuta. Ne olivat ensimmäiset löydetyt "uudet" aurinkokunnan kiertolaiset. Uppsalaan tieto saapui erään ruotsalaisen Italiasta lähettämässä kirjeessä vuoden 1610 lopulla (Walde 1942).
[2] Forsiuksen elämä oli vaiherikas. Astrologian harjoittamisesta hän sai osakseen kirkon vihat ja hallitsijan suosion. Epäiltynä vehkeilystä Sigismundin hyväksi hän joutui Johannes Messeniuksen (n. 1580-1636) kanssa syytetyksi oikeudessa 1606. Pöytäkirjassa mainitaan: "Swarade Sigfridus Aronus Forsius fuller och druckin, han war en doctor och therfore ähr han bättra an som en annan" (Annerstedt 1877, s. 139). Hän vapautui vuoden vankeuden jälkeen ja mm. toimi 1609 Uppsalan tähtitieteen professorin sijaisena. Vuonna 1621 hän sai Tammisaaren kirkkoherran viran.
[3] Apianus 1539.
[4] Brahen kirje Turun tuomiokapitulille 20.3.1663 (Schyhergson 1922, s. 92).
[5] Brahen kirje Turun akatemian filosofiselle tiedekunnalle 1.7.1669 (Schyhergson 1922, s. 175).
[6] Thuronius, käsikirjoitus Uppsala universitetsbibliotek Cod.Ups. A 301.
[7] Kexlerus 1632.
[8] Lehti 1983 s. 20-29.
Luonnontieteiden nousu 1700-luvulla (s. 17-26)
[1] Matkan tieteellisen selostuksen on julkaissut de Maupertuis 1738. Suomeksi on ilmestynyt matkalla mukana olleen R. Outhier'n päiväkirja (1975). Syyt virheelliseen tulokseen on selvittänyt Yrjö Leinherg (1928).
[2] Hällström C.P. 1895.
[3] Planman 1763.
[4] Planman 1764. Planman julkaisi myös väitöskirjan "Dissertatio de Venere in Sole visa die 6 Junii anni 1761, Quam Venia Ampliss. Facult. Philos. in Reg. Acad. Aboensi Publice Examinandam Sistunt Auctor Anreas Planman Astron. Docens ad Reg. Acad. Upsal. et Respondens Johannes Carström, Aboa - Fenno. Die XXIII, Februarii Anno MDCCLXIII. Aboae."
[5] Planman 1771.
[6] Planman 1772.
[7] Kun Euler esitti Lexelliä Pietarin akatemian adjunktiksi, kerrotaan akatemian esimiehen kreivi Orlovin epäilleen, että Lexelliä olisi auttanut joku kuuluisa matemaatikko. Tähän Euler oli vastannut, että kysymykseen saattoi tulla vain d'Alembert tai Euler itse. Lexell nimitettiin välittömästi (Nova Acad. Acta Petrop. 1784 s. 13).
[8] Lexell 1777.
[9] Lexell 1785.
[10] Lexell 1772.
[11] Konsistorin kokouksen pöytäkirja 27.2.1776 § 3.
[12] Tengström 1845.
Itsenäiseksi oppiaineeksi (s. 27-48)
[1] Konsistorin kokouksen pöytäkirja 29.8.1812.
[2] Konsistorin kokouksen pöytäkirja 14.12.1816.
[3] Berliinin observatorio oli vuonna 1704 rakennetun akatemiatalon torni, joka ei enää mitenkään edustanut observatorioiden parhaimmistoa. Tosin vuosina 1800-1801 pystytettiin joitakin instrumenttisuojia kattotasanteelle (Bode 1804). Uusi observatorio rakennettiin vasta 1823-1835 (Müller 1975, s. 121). Hällström ei liene Berliinin observatoriota lähemmin tuntenut. Berliini oli tiedeakatemioineen tunnettu tieteen tyyssija, siellä vaikutti Johann Bode (1747-1826), joka julkaisi Astronomisches Jahrbuch'ia. Niinpä Hällström arveli sen observatorionkin kuuluisaksi.
[4] Hällströmin kirje konsistorille. Konsistorin pöytäkirja 14.12.1816 ja Engelin kirje Herrlichille 25.12.1816.
[5] Hällströmin muistio konsistorille ja konsistorin muistio kanslerilIe. Konsistorin pöytäkirja 24.5.1816.
Konsistorin muistio Hänen Keisarilliselle Korkeudelleen Suuriruhtinas Nicolai Pawlowitschille, Turun Keisarillisen Akatemian Korkealle Kanslerille alkoi seuraavasti:
"Underdånigt Memorial.
Ehuruväl Academien i Åbo af Hans Kejserliga Majestäts särledes Nåd och frikostighet erhållit nya och vida rikare Fonder, än tillförene funnits, för flere vid ett välbestådt Universitet nödiga och nyttiga men härstädes långe saknade inrättningar, nödgas Academien dock än umbära ett astronomiskt Observatorium, deraf likväl så i vettenskapligt afseende, som i den allmänna sammanlefnaden, stora och obestrideliga fördelar vore att påräkna..."
[6] Yksityiskirjeenvaihdossaan Engel on antanut asioiden kulkuun lisävalaistusta. Hänen mukaansa kansleri Nikolai olisi ollut tyytymätön Bassin suunnitelmaan ja olisi päättänyt tilata piirustukset pietarilaiselta K. J. Rossilta, joka oli saavuttanut kuuluisuutta Pietariin suunnittelemillaan julkisilla rakennuksilla (Engelin kirje C. Herrlichille 25.12.1816). Engel tunsi jo pietarilais-empiren tyylin ja sai kanslerin ja keisari Aleksanterinkin suosion puolelleen. Bassin ehdotuksen hylkäämisessä ja Engelin suunnitelman valitsemisessa on myös nähty hallitsijan halu levittää pääkaupungin ja keisarikunnan henkeä suuriruhtinaan maan laidalla sijaitsevaan yliopistokaupunkiin (Pöykkö 1972, s. 101).
[7] Donner 1910 s. 20.
[8] Engelin kirje C. Herrlichille 18.8. 1818.
[9] Walbeck 1819.
[10] Konsistorin muistio kanslerille. Konsistorin pöytäkirja 24.5.1816 § 3 no.5.
[11] National Maritime Museum 1970 s.9.
[12] Pond 1813.
[13] Konsistorin pöytäkirja 31.5.1817. Muistiossaan Hällström perustelee jälleen hanketta sen merkityksellä laivastolle ja merenkululle. Myös se, että observatorio tunnetaan maailmalla, on tärkeää julkaisujen saamisen vuoksi:
"...af hvilken inrättning, en gång sagt till fullkomlighet, ej mindre den studerande ungdomen samt hela det sjöfarande och handel idkande publicum skall kunna draga mycken nytta, än Academin vinna ryktbarhet och anseende, och derigenom nya uppmuntringar för både Lärare och Lärjungar att sorgfälligt söka medfölja Tidevarfvets upplysning." ja myöhemmin
" ... så onekeligt är det äfven, att ett Observatorium Astronomicus i våra tider endast in den mån är mot sitt ändamål fullt svarande, som det är försedt med dugliga Instrumenter, och att om man vill åt detsamma förskaffa celebritet som till vinnande af för vettenskapen nödiga communicationer med andra Observatorier är af vigt, det ock bör förses med instrumenter af utmärkt godhet.
I alla tider har ett Transit-Instrument ansetts vara så väsendteligen nödvändigt på ett Observatorium, att det sednare då först förtjänat sitt namn, sedan det förra blifvit anskaffadt och behörigen uppstäldt."
[14] Observatoriohankkeen perusteluna esiintyy toistuvasti laitoksen merkitys laivastolle ja kauppamerenkululle. Näin konsistori esitti kanslerille muistiossaan 24.5.1816 (konsistorin pöytäkirja 24.5. 1816):
"... men som ett vid Academien anlagat astronomiskt Observatorium ofelbart mycket skulle ej allenast lätta undervisningen för blifvande Officerare och Tjänstemän vid Hans Kejserliga Majestäts härvarande Flotta och Sjöstat, utan och märkeligen båta de för Coopvaerdie Fartens främjande så väl i Åbo, som i Helsingfors och Wasa af Hans Majestät Kejsaren anlaggda Navigationskolor, thy att blifvande Sjömen och Navigateurer, äfven som deras Lärare och Handledare, här kunde erhålla en praktisk färdighet vid astronomiska instrumenters rätta bruk för Styrmanskonsten, hvarmedelst i fråga varande Observatorii anläggning komme att medföra en utmärkt båtnad för Landets utrikes handel och sjöfart, så vågar Consistorium Academicum af sin Store och Ädelmodige Monarks nåd för detta Lärosätte, hoppas att..."
[15] Repsold 1908, s. 108.
[16] Repsold 1908, s. 107.
[17] Repsold 1908, s. 104.
[18] Argelanderin havaintopäiväkirjat.
[19] Struve W. 1827 s. 17.
[20] Argelanderin havaintopäiväkirjoista on kaksi versiota, kaukoputken ääressä pidetty ja myöhemmin puhtaaksikirjoitettu. Edellinen on yleensä kirjoitettu lyijykynällä ja siinä huomautukset ovat saksaksi. Jälkimmäisessä huomautukset ovat latinaksi ja revontulihavainnot on jätetty siitä pois. Nämä päiväkirjat muodostavat pääosan ns. Observationes Aboenses -julkaisuista (Argelander 1830-1832).
Tulipaloa koskevan merkinnät Argelander julkaisi latinankielisessä muodossa "Hic observationes terribili illo interceptae sunt incendio, quod totam fere urbem ad cineres reduxit, observatorium vero, gratiae
habeantur Deo O.M., salvum intactumque reliquit" eli "Nämä havainnot keskeytti hirveä tulipalo, joka hävitti tuhkaksi melkein koko kaupungin, mutta jätti Jumalan kiitos observatorion kajoamatta". (Argelander 1831, s. 110.)
Observatorion perustaminen Helsinkiin (s. 49-70)
[1] Konsistorin pöytäkirja 2.12.1829.
[2] Perrontin 1881 s. 52.
[3] Engel kirjoitti Eduard Jacobille kirjeessään 11,12.1833: "...Uusi tähtitorni on muutamia meridiaaniaukkojen luukkujen avaamisessa ja sulkemisessa tarvittavia pieniä mekanismeja lukuunottamatta valmis. Tänä kesänä saamamme paljo sade oli näissä töissä kovin haitaksi. Pietariinkin kuuluu nyt rakennettavan uusi observatorio, tarttolainen professori Struve on sen tähden kutsuttu Pietariin, ja olen hänen pyyntönsä vuoksi lähettänyt tähtitornin piirustuksen sinne."
Engel tiesi rakentavansa Helsinkiin uudenlaista observatoriota. Hän kirjoitti maaliskuussa 1831 ystävälleen Herrlichille: "...Diese Sternwarthe wird ganz anders als jene, die ich in Åbo vor mehreren Jahren baute, und weicht von jeder andern in Form und Einrichtung ab. So erhält sie unter andern drey beweglich Thürme, wahrend die Sternwarthen zu Dorpat und Königsberg nur einen haben. In Berlin soll ja auch eine gebaut werden? wie ich gehört habe..." (Engelin kirje C. Herrlichille 12.3.1831). (Tästä tähtitornista tulee aivan toisenlainen kuin useita vuosia sitten Turkuun rakentamani, ja se poikkeaa kaikista muista muodoltaan ja sisustukseltaan. Niinpä siihen tulee muun muassa kolme liikkuvaa tornia, kun Tarton ja Königsbergin tähtitorneissa on vain yksi. Berliiniinkin kuuluu rakennettavan tähtitorni? kuten olen kuullut.)
Tarton observatorioon oli jälkeenpäin lisätty kääntyvä torni 1823, samoin Königsbergiin 1829. Berliinin uusi observatorio rakennettiin 1832-1835.
Argelander kirjoitti 1836 Astronomische Nachrichten -lehteen tarkan selostuksen Helsingin obsorvatoriosta otsikoila "Einige Nachrichten von der neuen Sternwarte zü Helsingfors". Sen liitteenä oli julkisivu. ja pohjapiirros (Astronomische Nachrichten XIV s. 139-144).
[4] Nervander 1845 s. 11.
[5] Argelander 1830-1832.
[6] Akademische Sternkarten 1830-1858.
[7] Argelander 1835.
[8] Bessel 1818.
[9] PA. von Bonsdorff oli yliopiston kemian professori vuodesta 1823. Hänen kaksoissuolatutkimuksensa ovat erittäin merkittäviä, N.G. af Schultén toimi matematiikan professorina 1826-1855.
[10] Argelander 1837.
[11] Argelanderin lähtöön vaikutti myös hänen Preussissa asuva vanha äitinsä ja Argelanderin lapsuudenystävän kruununprinssi Friedrich Wilhelmin harras pyyntö.
Napoleonin sodat osuivat Argelanderin lapsuuteen. Ranskalaiset olivat 1806 marssineet Berliiniin, josta Preussin kuningashuone joutui pakenemaan valtakunnan koilliskolkkaan Memeliin. Argelanderit majoittivat taloonsa prinssit Friedrich Wilhelmin (1795-1861) ja Wilhelmin (1797-1888). Edellisestä tuli Preussin kuningas Fredrik Vilhelm IV (1840-1861) ja jälkimmäisestä 1861 Preussin kuningas ja Saksan keisari Vilhelm 1 (1871-1888). Prinssit olivat Argelanderin leikkitovereita noin vuoden ajan, ja heistä tuli elinikäiset ystävät, Argelander sai 1836 kruununprinssi Friedrich Wilhelmiltä Helsinkiin seuraavanlaisen kirjeen (Krueger 1875a):
Vanha Fritz!
Toivon vihdoinkin että molemminpuoliset toiveemme nähdä Sinut Saksanmaalia johonkin korkeakouluumme kiinnitettynä toteutuvat. Olen jo melkein kolmen viikon ajan halunnut kirjoittaa Sinulle ja kertoa, että ministeri von Altenstein on tuottanut minulle sanoinkuvaamattoman ilon (samalla kun hän ilmoitti rakkaan bonnilaisen professori von Münchowin surullisesta poismenosta) sanomalla että hän aikoo esittää Sinua, Rakas Fritz, heti hänen seuraajakseen. Sain tänään kirjeen Äitikullaltasi ja näin että hänkin tietää jo Bonnin virasta, sillä hän pyytää minua muistamaan Sinua tässä tilanteessa. No totta tosiaan! Se ei olisi ollut toki tarpeen. Olen esittänyt Herra von Altensteinille Sinua koskevat toiveeni niin läpikotaisin selvästi ja usein, etten vähääkään epäile, etteikö hän käyttäisi tilaisuutta hyväksi, sitäkin enemmän kun hänen korkea käsityksensä Sinusta ei suinkaan johdu vain siitä, että olemme vuoden verran peuhanneet puutarhassanne päivät pääksytysten.
Kokoa nyt kimpsusi ja kampsusi ja suori matkaan Reinin reheville rannoille, ellet nyt ole vallan liiaksi rakastunut suomalaisiin graniittikallioihisi ja Imatran putoukseen. Tähtitornia vaan et täältä valitettavasti tapaa! Mutta Altenstein toivoo voivansa käyttää nimitystäsi sellaisen perustamisen matkaansaattamiseksi. Kai Äitisi tulee luoksesi Bonniin? Se on aina mielessäni. Kuinka riemuitsisinkaan sitten nähdessäni Teidät molemmat rakkaat luonani. Jumala Sinua siunatkoon.
Berliini 25. toukokuuta 1836.
Friedrich Wilhelm
[12] Ruotsissa 1700-luvun viimeisiltä vuosikymmeniltä pitkälle 19. vuosisadalle tähtitieteen asema heikkeni. Virkoja vähennettiin väliaikaisesti, kalusto rappeutui, tutkimuksen ja opetuksen taso laski välillä pahastikin (Nordenmark 1959 s. 241-284). Kun Uppsalan observatorion esimieheksi ja observaattoriksi 1831 nimitetty Gustav Svanberg (1802-1882) ryhtyi oloja kohentamaan, hän sai matka-apurahan 1833 tutustuakseen ajan parhaisiin tutkimuslaitoksiin ja menetelmiin. Hän aikoi lähteä Argelanderin ja Besselin oppiin, mutta muutti suunnitelmaansa, koska toinen Uppsalan dosentti, Selander, oli juuri lähtenyt samanlaiselle matkalle (Nordenmark 1949). Selanderista tuli Tukholman observaattori.
Kun Svanberg isännöi 1853 Uppsalan uuden observatorion vihkiäisissä, olivat päävieraina Argelander Bonnista ja Wilhelm Struve Pulkovasta.
Samalla matkalla 1853 Argelander poikkesi myös Suomessa Pulkovassa käydessään. Helsingissä raivosi kuitenkin koleraepidemia, eikä Argelander voinut poistua laivasta edes vanhassa observatoriossaan vieraillakseen. Muutaman tunnin aikana hän ehti hädin tuskin tavata joitakin vanhoja ystäviään satamassa.
[13] Kun Gill vuonna 1879 nimitettiin Kapkaupungin observatorion johtajaksi ja Etelä-Afrikan kuninkaalliseksi astronomiksi, hän sai anomuksestaan matkarahan Euroopan johtaviin observatorioihin tutustumista varten. Hän kävi Pariisin, Leidenin, Groningenin, Hampurin, Kööpenhaminan, Helsingin, Pulkovan ja Strassburgin observatorioissa (Gill, 1913, s. XXXIX).
[14] Argelander 1843.
[15] Argelander 1859-1863. Bonner Durchmusterungin laatimisessa Argelanderia avustivat Edouard Schönfeld ja Adalbert Krueger. Edellisestä tuli aikanaan Argelanderin seuraaja Bonnissa. Krueger tuli Helsinkiin.
[16] Catalog der Astronomischen Gesellschaft 1890-1910.
[17] Apestaan laatimassaan muistopuheessa A. Krueger kertoo, että Argelander Krimin sodan aikana otti suhteittensa avulla yhteyttä korkeisiin brittiläisiin hallituspiireihin ja ilmaisi huolensa Helsingin ja sen observatorion kohtalosta. Hän sai kuulemma rauhoittavan vastauksen. Brittiläis-ranskalainen laivasto. osasto pommittikin 1854 vain Viaporia. On tietysti toinen juttu, paljonko Argelanderin pyyntö painoi (Krueger 1875a).
Lundahl professoriksi (5. 71-73)
[1] Autio 1981 s. 227.
[2] Konsistorin pöytäkirja 18.2.1837, § 10.
[3] Kanslerin muistio 29.8.1838.
[4] Donner 1909a s. 36.
[5] Lundahlin isä omisti Tampereen suurimman kauppaliikkeen. Keisari Aleksanteri I majaili Lundahlien luona käydessään Tampereella 1819 (Voionmaa 1930, s. 487).
[6] Astronomische Nachrichten XVI s. 279, XVII s. 217 ja XVIII s. 135 (1839-41).
[7] Astronomische Nachrichten XVII s. 118, 171 ja 236 (1840).
[8] Astronomische Nachrichten XVII s.
209 (1840). Lundahlin työ mainitaan ainakin seuraavissa teoksissa: J. Herschel, Outlines of Astronomy, s. 583 (1850); Mädler, Geschichte der Himmelskunde, s. 118 (1873); Rober Grant, History of Physical Astronomy, s. 556 (1852); G.A. Jahn, Geschichte der Astronomie, s. 130 (1844).
[9] Pond 1833.
[10] Donner 1909a s. 37. Lundahl havaitsi Pulkovassa mm. 10.8.1841 Plejadien tähtijoukon peittymistä Kuun taakse (Astronomische Nachrichten XX s. 242, 1843).
[11] Konsistorin pöytäkirja 12.6.1841 § 14. Yliopiston vuosien 1809-1852 virkanimityskäytäntöä tutkinut Veli-Matti Autio on huomauttanut Wilhelm Struven vaikutusvallasta tähtitieteen virkanimityksissä Argelanderista Woldstedtiin eli vuosina 1823-1846 (Autio 1981 s. 229).
[12] Konsistorin pöytäkirja 11.5.1842 § 5.
[13] Konsistorin pöytäkirja 1.6.1842 § 15.
[14] Kirjeluonnoksessaan syksyltä 1847 Woldstedt mainitsee, että Lundahl ei voinut tehdä havaintoja jatkuvan sairauden takia. Lundahl teki kuitenkin Woldstedtin mukaan instrumenttien puhdistus- ja muutostöitä.
Woldstedt ja venäläisskandinaavinen astemittaus (s. 73-76)
[1] Struve W. 1827.
[2] Struve W. 1857-1860.
[3] Donner 1909a s. 42.
[4] Struve W. 1845.
[5] Bonsdorff 1911 s. 711.
[6] Jäämaa 1930.
[7] Donner & Petrelius 1889.
Woldstedt professorina (s. 76-82)
[1] Helsingin yliopiston observatoriossa on tallella Woldstedtin väitöskirjaansa varten tekemiä laskelmia ja käsikirjoituksia.
[2] Pond 1833.
[3] Argelander 1835.
[4] Astronomische Nachrichten XXIV s. 7 (1846).
[5] Konsistorin pöytäkirja 29.10.1845 § 3.
[6] Donner 1909a s. 41-42.
[7] Woldstedt 1845.
[8] Konsistorin pöytäkirja 17.1.1846 § 6.
[9] Woldstedtin kirjeluonnokset keväällä 1846. Woldstedtilla oli toinenkin syy palata Pulkovaan. Hän nimittäin meni siellä naimisiin W. Struven veljentyttären Gustava Struven kanssa.
[10] Struve O. 1854.
[11] Woldstedtin selvitysluonnos astronomi Grahamin (Washington) kyselyn johdosta syksyllä 1847 (?).
Pulkovan observatoriossa oli kolme kääntyvää tornia, kahdessa meridiaanisalissa neljä paikkaa pohjois-eteläsuuntaisia havaintoja varten, sekä eteläisessä siivessä paikka itä-länsisuuntaisille ns. ensivertikaalihavainnoille. Pulkovan observatorion kiinteästi asennetut havaintolaitteet, joilla kullakin oli oma havaitsijansa, olivat a) Ertelin iso ohikulkukone, b) Ertelin iso vertikaaliympyrä, c) Repsoldin meridiaaniympyrä, d) ensivertikaalin ohikulkukone, e) suuri refraktori ja f) heliometri. (Struve O. 1865 s. 2946). Sekä observatoriorakennus että sen instrumenttivarustus oli varsin tarkoin samanlainen kuin Helsingissä. Pulkovassa oli observatorion johtajan lisäksi Woldstedtin aikana neljä vakinaista apulaisastronomia, muutama ylimääräinen astronomi, vierailevia tähtitieteilijöitä sekä runsaasti avustavaa henkilökuntaa. Kaikkiaan observatoriolla asui noin 100 henkeä perheenjäsenet ja palveluskunta mukaanluettuna. (Struve W. 1845 s. 54).
[12] Woldstedtin kirje Argelanderille 18.1.1850.
[13] Woldstedtin cm. selvitysluonnos 1847 [11] sekä kirjeet 29.6.1849, 18.1. 1850 ja 8.5.1850 Argelanderille.
[14] Woldstedt 1849.
[15] Rainesalo 1949.
[16] Woldstedt 1852.
[17] Donner 1909a s. 46.
[18] Woldstedtin kirje Argelanderille 8.5.1850.
[19] Woldstedtin kirje Argelanderille 29.6.1849.
[20] Woldstedtin kirje Argelanderille 18.1.1850. Woldstedt on laskenut Argelanderin havaintopäiväkirjaan sarakkeen "Indicum medium correctum" sekä tarkan refraktion arvon lämpötilan ja ilmanpaineen avulla.
[21] Woldstedt 1855.
[22] Schönfeld 1875 s. 158.
[23] Ruotsin kielestä suomentanut Eija Laurikainen.
[24] Donner 1909a s. 22.
[25] Argelander 1866.
[26] Woldstedtin sekalaisten laskelmien ym. joukosta löytyy paperi, jossa sanotaan: Under loppet af höst-termin 1859 bevistas Herr Professoren Woldstedt's offentliga. föreläsningar af Studeranderne Theod. Uschakoff och Joh. Aug. Hugo Gyldén, hvardera inskrifne vid fysiskmatematiska Fakulteten".
[27] Promootiopuheen alkuosa kuuluu seuraavasti (käsikirjoitus Observatoriossa):
"Korkeasti kunnioitetut kuulijat
Mitä enemmän luontoa oppii tuntemaan sitä paremmin oppii myös näkemään, mikä merkityksetön osa ihmisellä siinä materiaalisessa mielessä on. Ihminen kuuluu ruumiinrakenteensa puolesta eläinkunnan muotojen ketjuun ja on sillä tavalla rakentunut, että kykenee nauttimaan sekä eläin- että kasvisravintoa. Tarpeittensa tähden ihminen toisinaan aiheuttaa muiden eläinheimojen keskuudessa enemmän tuhoa kuin muut petoeläimet eikä mikään eläin ylitä häntä villissä hyökkäyshalussa omaa heimoa vastaan. Ihminen ei ole muiden eläinten tapaan vaistojen sitoma, vaistojen, jotka estävät niitä samassa määrin kuin vapaata ihmistä toteuttamasta halujaan.
Tarkastelkaamme nyt maata, ihmisen asuinsijaa, sen asemaa suhteessa aurinkokuntaan. Huomaamme, että se on kolmas planeetta Auringosta lukien, että sen koko ja massa tosin ovat vähän suuremmat kuin lähimpien planeettojen, mutta ovat huomattavasti pienempiä kuin Jupiterin ja muiden Auringosta kauempana olevien planeettojen. Yleensäkään emme löydä mitään, mikä osoittaisi ihmisen asuttaman planeetan olevan erikoisasemassa muihin nähden. Ulottaessamme katseemme aurinkokunnan ulkopuolelle voi käsityskykymme tuskin tavoittaa niitä meistä katsoen suunnattomia etäisyyksiä, joilla katseemme tavoittamat kappaleet sijaitsevat. Nämä etäisyydet ovat niin suuria, että saadaksemme niistä paremman käsityksen, täytyy meidän tarkastella aikaa, jonka valo tarvitsee matkojen taittumiseen. Valo, joka saapuu Auringosta Maahan 8m 18s:ssa, tarvitsee viimeisten käsillä olevien tutkimusten mukaan lähes kolme vuotta ehtiäkseen maahan lähimmästä kiintotähdestä. Pohjantähden valo tulee tänne 49:ssä vuodessa ja Ajomiehen tähdistön kirkkaimmasta tähdestä Capellasta 71:ssä vuodessa. Jos otaksutaan, että pienimmillä tähdillä, jotka näkyvät vanhemman Herschelin 20:n jalan teleskoopilla, on sama valovoima kuin useimmilla tähdillä ja ne vain etäisyyksiensä vuoksi omaavat niin heikon loisteen, voidaan laskea, että valo tarvitsee noin 2000 vuotta ehtiäkseen luoksemme. - Kokemus on opettanut, että sitten kun suuremman optisen tehon omaavia putkia voidaan valmistaa, ne joihinkin tähtisumuihin suunnattuina tulevat hajottamaan nämä tähtijoukoiksi. Näiden ja monien muiden tekijöiden perusteella voimme päätellä, että jotkut tähtisumut osoittautuvat sellaisiksi vain siksi, etteivät optiset työkalut vielä ole riittävän täydellisiä osoittamaan, että ne koostuvat suuresta joukosta toistensa lähelle kerääntyneitä tähtiä. Otaksukaamme nyt, että nämä tähdet näkyisivät parhaimmilla putkillamme vain sen tähden, että ne kaikki yhdessä muodostavat näkemämme loisteen ja sen seurauksena näyttäisivät olevan osa tähtitaivasta, tähtien ollessa kirkkaudeltaan samaa luokkaa kuin Aurinko ja lähimmät kiintotähdet, tällöin täytyisi meidän hämmästyä ajatusta etäisyydestä, johon siinä tapauksessa täytyisi päätyä. Valo tarvitsee varmasti suunnattoman monta vuosituhatta saapuakseen maahan, suunnattoman monta vuosituhatta jälkeenpäin havaitsemme näiden sumujen muodoissa tapahtuneet muutokset, niin että me näköaistillamme oikeastaan vain luemme niiden historiaa. Useimmat tällaiset sumut näyttävät sijaitsevan kaukana Linnunradan keskitasosta eikä niiden ja meidän linnunratajärjestelmämme välissä näytä olevan tähtiä. Sen vuoksi päättelemme, että ne muodostavat omia tähtijärjestelmiä, jotka sijaitsevat kaukana siitä, johon Aurinkomme kuuluu.
Verratkaamme Aurinkoamme valovoimansa puolesta muihin kiintotähtiin. Huomaamme, niin pitkälle kuin voidaan tehdä johtopäätöksiä niistä harvoista tutkimuksista, joita tästä aiheesta on tehty, että on olemassa sekä Aurinkoa voimakkaampia että heikompia kiintotähtiä. On esimerkiksi huomattu, että Sirius valaisisi 63 kertaa voimakkaammin kuin Aurinko, jos ne molemmat olisivat samalla etäisyydellä.
Näiden tarkastelujen perusteella huomaamme, ettei Maa aurinkokunnassa eikä Aurinko muiden kiintotähtien joukossa omaa mitään erikoisasemaa, mistä voimme päätellä, ettei ihminen voi olla luomistyön korkein tai ainoa päämäärä. Vai voisivatko nämä lukemattomat auringot, jotka eivät ole näköaistimme tavoitettavissa, vaan ovat ihmisen katseen ulottumattomissa, olla olemassa vain ihmisen vuoksi? Voisiko niiden lukemattomien kaksoistähtien, jotka liikkuvat pitkin ellipsejä yhteisen painopisteensä ympäri kuten planeetat Auringon ympäri, tarkoituksena olla vain asettaa meille matemaattisia ongelmia ratkaistavaksi? Voisivatko nämä loistavat tähdet, jotka aika-ajoin näyttäytyvät taivaan holvissa, loistavat hetken ja häviävät sitten, olla taivaan sanomaa niille, jotka asuttavat epätavallista planeettaa epätavallisessa aurinkokunnassa? Ei suinkaan! Luonnon tarkkailu ohjaa meitä siihen, että oman vajavaisuutemme tunnustaen nöyrästi jättäisimme, mielen avoimeksi niiden lukemattomien maailmojen edessä, jotka näemme äärettömässä avaruudessa ja uskoa ettemme ole Luojalle ainoa huolen aihe. Tarkastellessamme maailmankaikkeudessa vallitsevaa lakeja noudattavaa järjestystä, pitäisi sen vedota meihin sillä tavalla, että myös me toimenpiteissämme noudattaisimme järjestystä ja seuraisimme sääntöjä" (ruotsin kielestä suomentanut Eija Laurikainen).
Woldstedtin puheen 1853 alkuosa esittelee ihmisen biologisesti hyvin samankaltaisena eläinkunnan muiden jäsenten kanssa. Se on luontevaa 1800-luvun puolivälin luonnontutkijalle. Vuosisadan alkupuolella olivat vertaileva anatomia, fysiologia ja mm. Th. Schwannin (1810-1882) yhdessä M. Schleidenin (1804-1881) luoma yleinen soluteoria monipuolisesti osoittaneet ihmisen ja eläinten yhtäläisyyden. Lajien muuntumista toisiksi oli pohdiskeltu jo 1700-luvulla, ja J.-B. Lamarck (1744-1829) oli lausunut sen mahdollisuuden selkeästi jo vuosina 1802 ja 1809. Ch. Darwinin (1809-1982) "Lajien synty" ilmestyi 1859, ja sen mukana syntyi varsinainen kehitysoppi (Leikola 1981, s. 30-48).
Ensimmäiset tähtien parallaksit julkaistiin 1830-luvun lopulla. Vasta silloin saatiin luotettava käsitys tähtiavaruuden mittasuhteista. Nyt pystyttiin määräämään myös tähtien massoja kaksoistähtijärjestelmistä tehtyjen havaintojen avulla. Ne osoittivat, että tähdet todellakin ovat Auringon kaltaisia kooltaan ja kirkkaudeltaan.
Woldstedtin mainitsemien sumujen luonteesta oli käyty spekulatiivista keskustelua jo 1750-luvulta saakka. Vasta 1923 varmistui, että ne ovat Linnunradan kaltaisia tähtijärjestelmiä.
Vuoden 1853 promootiopuheessa haettiin maailmankaikkeuden jumalallisesta järjestyksestä ja lainalaisuudesta opastusta kansojen elämään. Euroopan hullu vuosi 1848 oli vasta viisi vuotta takanapäin, ja Nikolai I oli erityisesti huolissaan kaikista mahdollisista kumouksellisista aatteista. Varsinkin Krimin sodan aikana (1853-1856) Suomen uskollisuus Venäjälle joutui erikoisen tarkan silmälläpidon alaiseksi.
Edellisenä vuonna 1852 oli annettu uudet yliopistostatuutit. Osakunnat ja mm. filosofian professuuri lakkautettiin, koska ne olivat omiaan edistämään yhteiskunnallista levottomuutta aiheuttavia ajatuksia. Mutta tieteellisessä ja opetuksellisessa mielessä statuutit antoivat hyvät edellytykset Yliopiston kehitykselle pitkänä vaikutuskautenaan vuoden 1923 yliopistolakiin saakka. Niiden yleissävy oli luonnontieteitä suosiva (Klinge 1970, s. 21). Filosofian kandidaatin tutkinto oli samalla uudistettu. Enää ei tarvinnut suorittaa arvosanaa filosofisen tiedekunnan kaikissa 11 aineessa. Puheensa myöhemmässä osassa Woldstedt totesi nyt vietettävän filosofisen tiedekunnan viimeistä promootiota, koska tiedekunta oli jaettu historiallis-filologiseen ja fyysismatemaattiseen tiedekuntaan.
[28] Lindelöf 1856.
Krueger ja kansainvälinen luettelotyö (s. 83-91)
Kruegerin elämäntyöstä ovat kirjoittaneet hänen vävynsä, astronomi H. Kreutz (1896) ja Donner (1897a). Jälkimmäisessä on melko täydellinen luettelo Kruegerin julkaisuista.
[1] Bonner Durchmusterungissa tähtitaivas jaettiin 1841 vyöhykkeeseen eli zooniin. Näistä Krueger havaitsi 810, E. Schönfeld 909, F. Thormann 110 ja Argelander 12 zoonia.
[2] Astronomische Nachrichten LIX, s. 161-170 (1863).
[3] Acta Soc. Scient. Fenn. Tomus VII s. 373-382 ja 383-390 (1863), Tomus VIII, s. 55-84 (1864). Krueger sai tähtien parallaksit erittäin tarkasti, erot nykyisiin arvoihin ovat vain 14 Olo ja 20 %, kun esimerkiksi W. Struven 1837 julkaisema Vegan parallaksi oli kaksinkertainen todelliseen verrattuna.
[4] Kreutz 1896 s. 171.
[5] Donner 1897a.
[6] Krueger 1875b s. 294.
[7] Krueger 1871 s. 388.
[8] Krueger 1875c.
[9] Vierteljahrsschrift der Astronomischen Gesellschaft. IV. Jahrgang. (1869) s. 304-349.
[10] Kuuden vyöhykkeen havaitsijat vaihtuivat työn kuluessa, Tarton observatoriolla oli kaikkein pienin vyöhyke, jota havaittiin siellä 1870-1882. Tartossa ei kuitenkaan saatu havaintoja valmiiksi varsinaista tähtiluetteloa varten, ja vyöhyke jouduttiin havaitsemaan uudestaan Berliinin observatoriossa 1905-1908.
[11] Krueger 1883 s. III.
[12] Wetzerillä oli takanaan pitkä kokemus. Hän oli ollut jo vuonna 1839 vastavalmistuneessa Pulkovan keskusobservatoriossa tähtitieteellisten instrumenttien asennustöissä (Struve W. 1845, s. 47). Helsinkiin perustettiin 1841 Manufaktuuridirektionin alainen valtion "Mekaaninen instituutti tieteellisten instrumenttien valmistusta ja korjausta varten". Se varustettiin parhaimmilla saatavissa olevilla koneilla ja työkaluilla ja sen esimieheksi palkattiin mechanicus M. Wetzer, joka hoiti tätä tointa yli 40 vuotta. Wetzerin työn tuloksia on eniten jäljellä Observatoriossa, mm. vertikaaliympyrä ja neljä elohopeailmapuntaria (Sairio 1974).
Työpaja siirtyi Wetzerin kuoltua Suomen Tiedeseuran hallintaan. 1894 tuli työpajan johtajaksi tanskalainen Vilhelm Falck-Rasmussen. Hän valmisti Observatoriolle mm. kaksi Carte du ciel -työssä käytettyä valokuvauslevyn mittauslaitetta ja vertikaaliympyrän (Sairio 1974).
Nykyään työpajan tehtäviä ja perinteitä jatkaa Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen kojetekniikan laboratorio.
[13] Krueger 1864.
[14] Krueger 1895.
[15] Krueger kiintyi Suomeen 14-vuotisen Helsingissä olonsa aikana, eikä päätös lähteä Gothaan ollut suinkaan helppo. Kruegerin perheessä oli Viipurissa syntynyt adoptiotytär, joka meni myöhemmin naimisiin astronomi Heinrich Kreutzin (1854-1911) kanssa. Krueger oli ahkerassa kirjeenvaihdossa Anders Donnerin kanssa viimeiseen saakka. Adalbert Krueger kuoli pahenevaan sydänsairauteen 21.4.1896. H. Kreutzista tuli hänen seuraajansa Kielin observatorion johtajana ja Astronomische Nachrichtenin päätoimittajana.
[16] Tähtien tarkoissa paikkahavainnoissa käytettävän kaukoputken lainaaminen ei ollut mikään yksinkertainen ja itsestäänselvä asia. Krueger kirjoittaa: "Herra insinööri M. Wetzer huolehti arvokkaan lähetyksen pakkaamisesta niin huolellisesti, että se saapui tänne eheänä ja kaikilta osiltaan täydellisenä" (Krueger 1883 s. VIII).
[17] Krueger 1883 & 1885.
[18] Krueger 1890.
[19] Krueger 1890 s. 7.
Hugo Gyldén ja taivaanmekaniikan kukoistuskausi (s. 92-96)
[1] Gyldénistä kerrotaan tarinaa, missä professori Gabriel Rein oli vierailulla Gyldénien kodissa. Hugo istui aikuisten seurassa ja seurasi käytyä keskustelua. Rein vaelsi tapansa mukaan edestakaisin ja pysähtyi lopulta 12-vuotiaan Hugon eteen: "No niin, rakas Hugo, eikö sinun pitäisi mennä ulos ja kehittää voimiasi ystäviesi kanssa?" Tähän poika vastasi: "Ensin on kehitettävä henkeä, vasta sitten ruumista!" (Donner 1897b).
[2] Gyldén 1861.
[3] Gyldén 1862.
[4] Donner 1897b.
[5] Struve O. 1889 5. 8.
[6] Gyldén 1867, 1869.
[7] Sundman kertoo Gyldénin viimeisistä töistä: "Saatuaan Ruotsin valtiopäiviltä apurahan tarkoitusta varten Gyldén ryhtyi valmistamaan teoriaa isojen kiertotähtien, niin. Merkuriuksen, Venuksen, Maan, Marsin, Jupiterin, Saturnuksen, Uranuksen ja Neptunuksen absoluuttiradoista. Hän suunnitteli kolme isoa nidosta käsittävän teoksen, jonka ensimmäinen osa ilmestyi v. 1893 ja toinen osa oli parhaillaan tekeillä, kun hän v. 1895 sai vaikean sydäntaudin, joka mursi hänen työvoimansa. Viimeiseen asti hän korjaili tämän teoksen korrehtuureja, kun sydänhalvaus 9. p. marraskuuta 1896 päätti hänen päivänsä korvaamattomaksi vahingoksi tieteelle" (Sundman 1908 s. 413).
[8] Donner kertoo Gyldénistä: "Gyldénin hämmästyttävän tuotteliaisuuden salaisuus oli hänen työtavoissaan. Harvoin sammui hänen työvalonsa aamuyöllä ennen kello kahta ja muutaman tunnin kuluttua hän oli valmis jatkamaan töitään kello 8 ja 9 välillä aamulla. Sinä aikana kun olin Tukholmassa, havaitsimme samalla laitteella. Työjärjestyksenä oli, että Gyldén havaitsi kello 11:een illalla, minkä jälkeen jatkoin kello kahteen. Havainnot lopetettuani minulla oli määräys koputtaa hänen ovelleen. Joskus hän saattoi vaikuttaa uniselta, mutta useimmiten hän oli täysin pirteä. Joka tapauksessa hän oli valmis jatkamaan havaintoja pari tuntia. Aamulla, kun nuorempi virkaveli vielä lojui yhdeksältä sängyssä ja yritti kerätä voimia valvotun yön jälkeen, oli Gyldén jo syönyt aamiaisen ja käveli ympäriinsä sikariaan tuprutellen ja valmiina aloittamaan työt." (Donner 1897b.)
Suuri tähtivalokuvausohjelma (s. 97-138)
[1] Luentomuistiinpanot ovat Observatoriossa.
[2] Donner 1882.
[3] Furuhjelm 1939 s. 5.
[4] Astronomische Nachrichten Bd. 102 s. 209-212.
[5] Donnerin kirjeluonnos Gillille 14.11. 1883.
[6] Donner 1891.
[7] Donnerin kirjeenvaihto Repsoldin kanssa 1884.
[8] Konsistorin pöytäkirja 15.12.1884 § 8.
[9] Donnerin kirjeluonnos Gyldénille 14.12.1884.
[10] Strue O. 1889.
[11] Maurice Loewy toimi Pariisin observatoriossa. Hänen suunnitelmiensa mukaan rakennettiin taitettu kaukoputki, jossa valo johdettiin objektiivista kahden peilin avulla tuntiakselin pohjoispäässä sijaitsevaan kiinteään polttopisteeseen (Comptes Rendus hebdomadaires des Séances de l'Académie des Sciences XCVI s. 735, 1883, Paris).
[12] Gyldénin kirje Donnerille 31.12. 1884.
[13] Gyldén oli 1875 hankkinut Tukholman observatorioon 7 tuuman (17,5 cm) refraktorin (Nordenmark 1926). Helsingissä oli sellainen ollut vuodesta 1836 saakka, ja sitä Donner nyt piti pienenä (Nordenmark 1926).
[14] Donnerin kirjeluonnos Gyldénille 2.1.1885.
[15] Backlundin kirje Donnerille 6.6. 1885.
[16] King 1955 s. 297-303.
[17] Cannon & Pickering 1918-1924.
[18] Henry, Paul & Prosper 1885.
[19] Donnerin kirjeluonnos Mouchez'lle 4.5.1886.
[20] Gyldénin kirje Donnerille 31.7.1885.
[21] Kruegerin kirje Donnerille 25.11. 1885.
[22] Backlundin kirje Donnerille 20.2. 1886.
[23] O. Struven kirje Donnerille 28.3. 1886.
[24] Donnerin kirjekonsepti O. Struvelle 6.4.1886.
[25] Donnerin kirjekonsepti Mouchez'lle 4.5.1886.
[26] Pariisin observatorion sihteerin kirje Donnerille 2.7.1886,
[27] Donnerin esitys konsistorille 29.11. 1887, konsistorin pöytäkirja 28.1.1888.
[28] Konsistorin pöytäkirja 5.3.1887.
[29] Institut de France, Académie des Sciences: Congrès Astrophotographique International, Paris 1887.
[30] Konsistorin pöytäkirja 28.1.1888.
[31] Kun Helsingin yliopisto perusti 1970-72 Metsähovin observatorion ja hankki sinne 60 cm:n peiliteleskoopin, maksoivat kaukoputki, sen foto-polarimetri ja rakennus noin puoli miljoonaa mk. Vuoden 1970 rahana kaksoisrefraktori rakennuksineen maksoi lähes yhtä paljon.
[32] Konsistorin pöytäkirja 15.3.1888 § 12 ja Litt. A.
[33] Konsistorin pöytäkirja 2.5.1888 § 5 ja Litt. B.
[34] Donnerin kirjeluonnos Mouchez'lle 3.5.1888.
[35] Konsistorin pöytäkirja 15.9.1888 § 13. ObservatoriosuunniteImista oli jäänyt puuttumaan asemapiirros. Varakansleri J.Ph. Palmén pani päätöksessään ehdoksi, että tarvittava maa saadaan kustannuksitta käytettäväksi. Samassa konsistorin kokouksessa rehtori ilmoitti pöytäkirjaan, että Donner oli toimittanut täydentävän piirustuksen. Se osoitti, että uusi torni mahtuu Observatorion pihaan, aidan sisäpuolelle.
[36] Kerrotaan, että kun Donner palasi Pariisista, hänellä oli junassa ja laivassa kahden hengen hytti. Donner nukkui ylävuoteella, linssit matkustivat alavuoteella.
[37] Donner 1892 s. 211-224.
[38] Donner 1892, 1893-1931. Suureen tarkkuuteen pyrkiminen pakotti työn alkupuolella muuttamaan joitakin jo käyttöön otettuja menetelmiä. Esimerkiksi vuonna 1896 vaihdettiin levyjen mittaustapaa ja aiemmin käsitellyt levytkin mitattiin uudelleen (Donner & Furuhjelm 1929, s. 32). Varsin pian monivaiheinen ohjelma sai kuitenkin vakiomuotonsa.
[39] Kapteynin kirje Donnerille 25.6. 1891; Donnerin kirjeluonnos Kapteynille 18.8.1891; Kapteynin kirje Donnerille 1.9.1891; Donnerin kirjeluonnos Kapteynille 5.5.1892; Kapteynin kirje Donnerille 12.6.1892.
[40] Publications of the Astronomical Laboratory Groningen No. 1.
[41] Publ. Astron. Lab. Groningen No. 10.
[42] Publ. Astron. Lab. Groningen No. 20.
[43] Publ. Astron. Lab. Groningen No. 23.
[44] Publ. Astron. Lab. Groningen No. 19.
[45] Hinks 1910 s. 603.
[46] Jacoby H. 1898 ja Donner 1897c.
[47] Furness 1900.
[48] Donner 1901.
[49] Donner & Furuhjelm 1929 s. 7-8.
[50] Furuhjelm 1939.
[51] Vuonna 1916 Donner esitti yksityiskohtaisen laskelman tehdystä ja jäljelläolevasta tyomäärästä. Kun hän sisällytti vuoteen 900 työtuntia, tuli mittaus- ja laskutöiden kokonaismääräksi 194,2 työvuotta. Levyjen ottamiseen käytetty aika ei sisältynyt siihen. Arvion tekohetkellä oli työstä valmiina 55,5 %.
Kun luettelon II osa sisälsi 36 000 tähdenpaikkaa ja painatus maksoi 12 000 mk, Donner totesi painokustannukset yhdeksi markaksi kolmea tähteä kohti.
Työn etenemisnopeudesta Donner esitti seuraavan selvityksen: levyjä vastaavan kartan piirtäminen mittauksia varten: kartta 1,3 tunnissa; tähtien mittaaminen levyltä: 10 tähteä tunnissa; suorakulmaisten koordinaattien laskeminen: 15 tähteä tunnissa; suorakulmaisten koordinaattien yhdistäminen: 80 tähdenpaikkaa päivässä; levyvakioiden laskeminen: levy viidessä päivässä; suorakulmaisten koordinaattien korjaus: 20 tähteä tunnissa; toinen jakovirheen korjaus: 140 tähteä tunnissa; levyjen liittäminen ja levyvakioiden parannus: 2 vuotta 1/8 luetteloa kohti; parannetut suorakulmaiset koordinaatit: 15 tähteä tunnissa; rektaskension ja deklinaation laskeminen: 900 tähteä kuukaudessa; suuruusluokkien korjaus levyn keskukseen ja levyjen yhdistäminen: 98 levyä 9 kuukaudessa (Donner 1916).
[52] Donner 1894.
[53] Donner 1896.
[54] Donner & Furuhjelm 1929 s. 104-120.
[55] Donner 1903-1937.
[56] Vuonna 1905 "British Association for the Advancement of Science" järjesti laajan tiedemiesvierailun Etelä-Afrikkaan. Hanke liittyi Ison-Britannian pyrkimyksiin kohentaa buurisodassa 1899-1902 tahraantunutta mainettaan. Eri puolilta maailmaa kutsuttiin kymmenkunta tähtitieteilijää, Donner oli yksi heistä. Muut osanottajat olivat Backlund (Pulkova), de Sitter (Groningen), Harzer (Kiel), Hinks (Cambridge), Joly (Dublin), Kapteyn (Groningen), Rambaud (Oxford) ja Rossen jaarli (Birr'in linna, Irlanti). Tähtitieteilijöiden retkikuntaa johti British Associationin presidentti, tähtitieteilijä George Darwin, jonka isä oli kehitysopin perustaja Charles Darwin. Matkalla Donnerilla oli tilaisuus tavata luettelotyöhön osallistunut Kap-observatorion johtaja David Gill (Gill, 1913, s. CLXI).
[57] Donner 1909b.
[58] Furuhjelm 1916, 1926, 1947.
[59] Ölander 1927.
[60] Kapteyn 1906.
[61] Oort 1927a, Oort 1927b, Oort 1928.
[62] Ölander, Lehti, Pipping & Savelius 1959.
Karl F. Sundman ja taivaanmekaniikan tutkimus (s. 139-146)
[1] Gyldén 1893.
[2] Gyldén 1908.
[3] Sundman 1901.
[4] Euler 1772.
[5] Jacobi 1836 s. 59.
[6] Poincaré 1899.
[7] Sundman 1907.
[8] Sundman 1909.
[9] Sundman 1912.
[10] Sundman 1915a.
[11] Suomen Tiedeseuran alaisessa hienomekaanisessa työpajassa tehtiin Vilhelm Falck-Rasmussenin johdolla perturbografiin liittyviä töitä (Sairio 1974 s. 16).
[12] Sundman 1916.
[13] Sundman 1915b.
[14] Sundman 1948.
[15] Professori Jaakko Suolahti on suullisesti välittänyt enonsa Ilmari Bonsdorffin kertoman tarinan: Keisari Aleksanteri III (1845-1894, keisarina 1881-1894) vieraili Pulkovassa. Observatoriota keisarille ja hänen univormuihin ja kunniamerkkeihin sonnustautuneelle seurueelleen esitellyt Otto Struve oli ilmeisen hämillään korkean vieraan edessä. Joku hoviherroista oli kaikkien kuullen ihmetellyt, että niin oppinut mies häikäistyy hallitsijan loistosta. Tähän oli Aleksanteri sanonut: "Ei se siitä johdu. Hän on hämmästynyt koska näkee niin paljon tähtiä väärillä paikoilla."
[16] Handlingar i universitetsärenden, Asiakirjoja yliopistoasioissa no. 6 bis 1917.
Suomen tähtitieteen myöhempiä vaiheita (s. 147-152)
[1] Järnefelt 1929.
[2] Sota-aika salli välillä havaintotyöskentelynkin. Gustaf Järnefelt teki kaksoisrefraktorilla ja prismaspektrografilla havaintoja vuosina 1937-1943. Julkaisussaan hän kuvaa havainto-olosuhteita mm. seuraavasti (suomennos): "Sotatilan seurauksena ei taivaaseen ole kohdistunut yleensä kaupungin valaistusta ja, kun polttoainepulan takia on lämmitetty heikommin kuin rauhanaikoina, lienee pölykin häirinnyt vähemmän. Itse asiassa on Helsingin observatorion sijainti melkein suurkaupungin keskustassa fotometristen havaintojen kannalta epäsuotuisa. Sotilasviranomaisten tiiviit valonheitinharjoitukset pakottavat usein keskeyttämään havainnot. Vihollisen ilmahyökkäykset sitä vastoin eivät suuresti häirinneet, koska ne tapahtuivat pääasiassa kuutamoöinä, jotka ovat fotometrisiin havaintoihin jokseenkin sopimattomia" (Järnefelt 1943).
[3] Astrofysiikka tutkii taivaankappaleiden ja taivaankappaleiden välisen aineen fysikaalisia ominaisuuksia ja yleisemminkin fysiikan ilmiöitä maailmanavaruudessa. Astrofysiikan piiriin ei lueta taivaanmekaniikkaa eikä astrometriaa eli positioastronomiaa, jolla tarkoitetaan taivaankappaleiden paikkojen mittausta. Astrofysikaalisen tutkimuksen synty voidaan ajoittaa suunnilleen vuoteen 1860, jolloin opittiin tulkitsemaan Auringon ja tähtien spektrejä.
Esimerkiksi Pulkovan observatorioon perustettiin Astrofysikaalinen laboratorio vuonna 1876 ja erityinen astrofyysikon virka 1882 (Struve O. 1889). 1900-luvulla astrofysikaalisesta tutkimuksesta on tullut useimpien observatorioiden päätehtävä.
[4] Tuominen J. 1938.
[5] Yksi syy Radioastronomisen aseman työhuoneen sijoittamiselle Fysiikan laitokselle Observatorion sijasta oli se, että Observatoriolle tuli tuolloin tasavirta eikä vaihtovirta.
[6] Varsinkin perustamisvaiheessaan Radioastronominen asema oli tiiviissä yhteistyössä Cambridgen yliopiston ja sen radioastronomistien töiden johtajan Martin Rylen kanssa. Tämän yhteistyön puitteissa tutkittiin alkuun varsinkin mainittujen radiolähteiden vilkkumisilmiöitä.
Tähtitieteellinen tutkimus Helsingin yliopistossa tänään (s. 153-165)
[1] Markkanen 1974, 1975, 1981
[2] Piirola 1979.
[3] Urpo 1981.
[4] Mattila 1981.
[5] Vilhu 1982.
[6] Tuominen I. & Virtanen 1984.
|